Pyhä tekijänoikeus
Kulttuuriministeri Stefan Wallin (r.) vaati viime viikolla, että tekijänoikeusasioiden hallinto on säilytettävä opetusministeriössä. Elinkeinoelämän järjestöt, suuret mediatalot sekä kauppa- ja teollisuusministeriö ovat vaatineet tekijänoikeudellisten asioiden siirtoa perusteilla olevaan työ- ja elinkeinoministeriöön. Wallinin mukaan uudesta ministeriöstä puuttuu kulttuuriasioiden tuntemus; myös kulttuurikenttä vastustaa siirtoa jyrkästi.
Jos mediatalojen tahto toteutuisi, olisi hyvin todennäköistä, että tekijänoikeusasioiden hoidossa painopiste siirtyisi luovuudesta raakaan liiketoimintaan. Siirtohankkeen taustalla on ollut teollisuuden pettymys opetusministeriöön, joka ei ole riittävän pontevasti pyrkinyt muuttamaan lakia siten, että työsuhteessa luotujen teosten oikeudet kuuluisivat työnantajalle. Elinkeinoelämä uskoo, että sillä olisi uudessa ministeriössä enemmän sananvaltaa. Näin varmasti ajan myötä kävisikin.
Luovuuden edistäminen ja taiteen tekemisen toimintaedellytysten turvaaminen ovat kulttuuripolitiikan keskeisimmät tehtävät. Tärkeää on myös vaalia kulttuurielämän monimuotoisuutta. Tästä kaikesta kumpuaa kansakuntaa rikastuttava henkinen ja sivistyksellinen voima. Jos haluamme huolehtia suomalaisesta kulttuurista, kulttuurin tekemisen edellytyksiä ei pidä heikentää. Sen olemme kansana aina velkaa tuleville sukupolville.
Hyvää ja koskettavaa taidetta ei voi tehdä halvalla, nopeasti ja laadusta tinkimällä. Taide vaatii kypsyäkseen ja jalostuakseen aikaa. Kulttuurin työmies on aina palkkansa ja apurahansa ansainnut. Luova ala on tällä hetkellä maailman nopeimmin kasvavia toimialoja. Jos kotimaisesta kulttuurista huolehditaan, Suomella on mahdollisuus päästä hyötymään tästä kasvusta myös työpaikkojen muodossa. Kulttuurin puolustaminen on tänään sekä kansallisen kulttuuri-identiteetin että suomalaisten työpaikkojen puolustamista.
Mediayhtiöiden vaatima malli tulee rapakon takaa. Suuret yhtiöt pitävät luovaa työtä globaalin liiketoiminnan välttämättömänä raaka-aineena eivätkä halua perusmateriaalin hankintahinnan olevan liian korkea. Amerikkalaisen käytännön mukaan työsuhteessa tuotettujen teosten tekijänoikeudet kuuluvat pääsääntöisesti palkan maksajalle. Huhujen mukaan media-alan työntekijät ovat kuitenkin saaneet hyviä korvauksia esimerkiksi televisio-ohjelmien ulkomaisesta jakelusta. Hyvin hoidetun yhtiön menestyksestä ovat hyötyneet kaikki ne, jotka ovat prosenttien luvatussa maassa osanneet neuvotella työsuhteensa viisaasti.
Suomessa ja yleensä Euroopassa tekijänoikeus on ja säilyy aina tekijällä, ja työsuhteessakin työnantaja saa käyttöönsä vain ne oikeudet, joista on sovittu. Tekijänoikeuksien siirtymisestä työsuhteessa työnantajalle voidaan kuitenkin sopia työntekijän kanssa jo nyt. Tekijän neuvotteluasema on kuitenkin nykyään vahvempi kuin siinä tapauksessa, että laki sallisi työnantajan automaattisesti hyödyntää työntekijän luovaa työtä.
EU:n alueella tekijänoikeusasiat kuuluvat yleisesti kulttuurista vastaaville ministeriöille. Suomen opetusministeriö on hoitanut tekijänoikeusasioita erinomaisesti, ja suomalaiset virkamiehet ovat maailmalla alansa arvostettuja asiantuntijoita. Myös kulttuurin kentällä heidän osaamistaan arvostetaan ja heidän tasapuolisuuteensa luotetaan.
Toisaalta muuttuvassa maailmassa on nähtävä kauas. Itse uskon, että kekseliäisyys on suomalaiseen perusluonteeseen hyvin istuva ominaisuus ja voimavara. Sen vuoksi luovuuden suojeleminen on myös kansakunnan hyvinvoinnin suojelua.
Tekijänoikeuslainsäädäntöä kehitettäessä on aina muistettava sen alkuperäinen tarkoitus: luomistyön tuloksena syntyneen henkisen omaisuuden suojaaminen. Menettely on tässä yhteiskunnassa samanlainen kaikissa omistamiseen liittyvissä asioissa: toisen omaisuuden käyttämisestä sovitaan omistajan kanssa.
Toivon, että istuvan hallituksen ministerit ymmärtävät vastuunsa suomalaisen kulttuurin tulevaisuudesta. Vihreä liitto ja Ruotsalainen kansanpuolue ovat ilmaisseet kulttuurimyönteisen kantansa. Kokoomus on perinteisesti ollut sivistyspuolue. Toivottavasti puolueeseen voi edelleen luottaa. Jos Suomen Keskusta kokee kulttuuriasioiden hoituvan paremmin suuryritysten sanelun mukaan, on hyvä muistaa, että Santeri Alkio oli kirjailijana ensimmäinen maalaisliittolainen aineettomien oikeuksien haltija.
Alkio ymmärsi hyvin luovuuden mahdollisuudet, sillä hänen mielestään meidän tuli ”kutsua jokaisesta yksityisestä lapsesta esiin se jumalankuva, mikä siihen on persoonallisen sielun ainekseksi kätketty”.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Suomen opetusministeriön asianomainen virkamies on hoitanut asiansa niin erinomaisesti, että hän vaati tv-ohjelmien tekijänoikeusmaksujen tuplaamista siksi, että ohjelmia on mahdollista katsoa kännyköillä. Ajatus siitä, että ohjelman tekijänoikeus riippuu lähetystekniikasta on korni ja osoittaa, kuinka tärkeätä on siirtä tekijänoikeusasia työ- ja elinkeinoministeriöön. Viimeinen versio tekijänoikeuslaitosta oli puolitoista vuotta eduskunnan käsittelystä, jonka jälkeen se on edelleen Euroopan unionin huonion laki tekijänoikeuksista. Samaisen virkamiehen tekosia. Valtaosa tekijänoikeuskysymyksiä liittyy musiikin, tekniikan, palvelujen ja teollisuuden alaan. Olisiko järkevää tehdä niin, että teollinen taiteellinen ja innovatiinen toiminta erotetaan syvätaiteellisesta toiminnasta tekijänoikeuksien osalta?
Haluaisinpa hieman todisteita tälle väitteelle:
Suomen opetusministeriön asianomainen virkamies on hoitanut asiansa niin erinomaisesti, että hän vaati tv-ohjelmien tekijänoikeusmaksujen tuplaamista siksi, että ohjelmia on mahdollista katsoa kännyköillä. (Jerome)
Oma mielikuvani on, että tuo taho olisi sallinut kännykkäkatselun ilmaiseksi jos se ei ylitä normaalia katselun määrää. Kuitenkin katsoivat, että kysymys on viime kädessä sopimusasia Teoston ja Gramexin kanssa.
Eipä hyvältä näytä. Viimeiset 10-15 vuotta hallitukset ovat olleet yritysten bulvaaneja hokien kuorossa tietoyhteiskuntamantraa ja kilpailukykymantraa. Kuitenkin luovan työn osalta on vähän niin, että ikäänkuin pedofiili haluttaisiin nyt laittaa lastensuojeluvaltuutetuksi.
Lauri Gröhn
metasäveltäjä
Nauvo
www.synestesia.fi
Jos tekijänoikeudet ovat elinkeino niin miksi ne eivät saisi olla samalla elinkeinotoimintaa, siis liiketoimintaa? Suomen opetusministeriössä jätettiin valmistelematta tekijänoikeuksien ja rikoslain muutos ajoissa EU:n direktiivin tarkoittamalla tavalla Suvi Lindénin ja Kaarina Drombergin aikana, minkä vuoksi jouduttiin säätämään EY-sakkojen uhalla melko kelvoton Lex Karpela, joka tuli opetusministerille opetusministeriössä itselleenkin yllätyksenä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_tekij%C3%A4noikeus-_ja_rikoslain_muutos
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jukka_Liedes
Lakiin olivat vaikuttamassa Sony BMG , Universal, Warner esitetään lähinnä joidenkin taiteilijoiden piirissä jonkinlaisina levittämisen pienyrittäjinä, joille Suomen opetusministeriön täytyy tarjota suojaa suurta kansainvälistä kapitalismia edustavia Applea, Nokiaa sekä Sonya vastaan.
Suomen opetusministeriö ei kansallista kulttuuria varjelevana ministeriönä ole vieläkään siirtynyt euroaikaan. Suomalainen hengenviljely ei ole euroajassa tavalla, millä esimerkiksi Suomen maatalous on. Ei MTK:lle sekä maa- ja metsätalousministeriölle sallittaisi sellaista direktiivien ohi nukkumista tai vartomista, mikä sallitaan opetusministeriölle, jota suojelee kartellin omaisesti pieni mieli- ja kielialue.
Kysymys pitää asettaa siten, että onko Suomen opetusministeriöllä kykyä vastata tekijänoikeuksiin liittyvästä kauppapolitiikasta euro-oloissa, onko sillä mahdollisuus tukea TEKES:n jne. tapaan kulttuurivientiä jne. Jo nyt monet tekijänoikeutta nauttivat pelien jne. viejät nauttivat kauppa- ja teollisuusministeriön piiriin kuuluvan TEKES:n tukia, koska mikään muu taho, ei esimerkiksi opetusministeriö, kehittänyt tällaisia toimintoja. Suomen ongelma tekijänoikeuskaupan osalta on siinä, että "ministeri opetusministeriössä" eli II opetusministeri eli kulttuuriministeri on yleensä jonkinlainen apuministeri, jonka ei edes oleteta tekevän europolitiikkaa koko hallinnonalansa leveydeltä.
Jos opetusministeriö aikoo hoitaa kulttuurialan Euroopan unionin sisämarkkinoilla, sen pitäisi jotenkin osoittaa äänestävälle yleisölle, että se kykenee valmistelemaan pätevästi lakeja ennen kuin säätämättömyydestä ollaan sakkokierroksilla EY-oikeudessa ja sitten paniikissa säädetään, millaista poikkeuslakia yleisiin oikeusperiaatteisiin, mitä sattuu.
Ei saa kirjoittaa tällaista, menee kahvi ruudulle: "Suomen opetusministeriö on hoitanut tekijänoikeusasioita erinomaisesti..." Tämä on siis se sama OPM jonka mielestä se että kopiontisuojausta ei saa kiertää, mutta varmuuskopioita on oikeus tehdä on täysin järkevää lainsäädäntöä. Kukaan ei edelleenkään ymmärrä mitä tuo käytännössä tarkoittaa, samoista syistä kuin kuivaa vettä on hieman hankala hahmottaa.
Tekijänoikeudet säätelevät myös tietotekniikkaa ja muita aloja joista perinteisesti luetaan talous- eikä kulttuurisivuilta. OPM näytöt kyvystä edes ymmärtää mistä puhutaan on niin sanotusti sisässä, antaa KTM:n yrittää.
Mielenkiintoista että tekijänoikeuden eivät menisi työnantajalle työsuhteen mukana, se on suorastaan hämmästyttävää. Mahtaakohan muissa ammateissa olla näin? Saako laivan suunnitellut insinööri lisää rahaa siitä, että ko piirrustuksilla tehdään toinen laiva, vai pitääkö tyytyä kuukausipalkkaan? Entäpä kun ohjelmoija tekee Nokian puhelimeen ohjelmaa mahtaakohan raha tulla niistä miljoonista versioista jotka leviävät maaillle, ei taida tulla?
Tämä koko blogikommentti kertoo lähinnä tyypillisestä "taiteilijoiden" ylenmuuden tunteesta, joka varsinkin ei itse kannattavaa klassista tukijaismusiikkia tekevillä henkilöillä on, ja ei ymmärretä että kyse on suurelta osin viihdetuotteesta. Muutenkin tämä koko valitus on naurettavaa koska suurin osa tuotetusta tekijänoikeuksilla suojatusta materiaalista ei ole millään tasolla taidetta vaan kulutustavaraa, ihan niin kuin mikä tahansa muukin massavalmistettu tuote, joten siirto on täysin perusteltua.
Patentit kuuluvat jo ktm:lle. Enkä olisi ihan varma tästä:
Sandcrab: "koska suurin osa tuotetusta tekijänoikeuksilla suojatusta materiaalista ei ole millään tasolla taidetta vaan kulutustavaraa, ihan niin kuin mikä tahansa muukin massavalmistettu tuote,"
Nokian kännyköiden ohjelmiston suoja ei perustu tekijänoikeuksiin ja niistä saatuihin maksuihin.
Pyydän edelleen tarkastelemaan sitä, mitkä tahot ovat vaatimassa touhun siirtoa ktm:ään. Ne tahot, jotka halajavat käyntännössä ilmaiseksi käyttöönsä taiteen ja viihteen luovia tuotoksia.
Lauri Gröhn
Nauvo
Tässähän se tuli sanotuksi:
Kysymys pitää asettaa siten, että onko Suomen opetusministeriöllä kykyä vastata tekijänoikeuksiin liittyvästä kauppapolitiikasta euro-oloissa... (tapioneva)
Kyse onkin "kauppapolitiikasta" eikä oikeastaan tekijäoikeuksista.
Kun tuossa viitataan myös Tekesiin, niin lähes puolet Tekesin rahoista menee SUUR yrityksille. Noin KTM ja sen alainen Tekes hoitelevat asioistaan.
Lauri Gröhn
yrittäjä, Nauvo
Kaikkein hauskinta tässä tekijänoikeuskiistassa, -kiistoissa on, että harvemmin lainsäätäjä tai muutkaan tahot kyselevät MITÄ MIELTÄ itse taiteilijat, kuten kirjailijat, musiikin- elokuvantekijät, piirustelijat ja muut asiasta ovat.
Työsopimuksissa ja toimeksiannoissa tulisi olla seuraavanlainen lause:
Työsuhteen/toimeksiannon aikana syntyneet keksinnöt ja tekijänoikeudet siirtyvät korvauksetta työn- /toimeksiantajalle.
Yrityksessä, jossa työskentelen, ketään ei palkata ellei suostu tähän ehtoon.
Jos mainittu lause puuttuu, on riitakierre on valmis.
Kannattaa muistaa, ketkä ajavat ja ketkä vastustavat siirtoa.
- Siirtoa ajavat sisältöjä oman yritystoimintansa välineeksi ostavat mediayhtiöt.
- Siirtoa vastustavat taiteilijat sekä myös valtaosa luovan alan yrittäjä- ja elinkeinojärjestöistä.
Siirron ajajien ei kannata puhua tässä luovan alan yrittäjien edusta sanaakaan. Ne ovat luovan alan riskiyrittämisen kanssa tekemisissä lähinnä tuon alan tuotteiden ostajina.
Jokainen ajatteleva lukija tietää, mistä siirtohankkeessa on kysymys: suuret mediayhtiöt tahtovat alentaa hankintamenojaan ja he uskovat sen olevan helpompaa ministeriössä, jossa kulttuuriarvoilla ei ole sijaa.
Tekijänoikeuksien suhteen on ilmassa samaa henkeä kuin kilpailulainsäädännössä: sekin lähtee siitä perusoletuksesta, että kaikessa ihmisen elinkeinokseen harjoittamassa työssä pyritään maksimaaliseen taloudelliseen hyötyyn pienimmällä mahdollisella työsuorituksella. Luovalla alalla asia ei ole yleensä lainkaan näin; kirjailija tai kuvataiteilija hakee teokselle muotoa maksimaalisella työprosessilla, ja korvauksen merkitys on ainoastaan se, että se mahdollistaa hengissä pysymisen ja työprosessin jatkumisen. Luovalla alalla työn sisältö on tavoite, ja taloudellinen korvaus on väline tavoitteen saavuttamiseksi.
Hengentuotteiden kaupallistamisessa asia on toisin. Taloudellinen korvaus on tavoite, ja työn sisältö on väline tavoitteeseen pääsemiseksi. Parhaimmillaan näistä lähtökohdista syntyvät markkinat, joissa taidetta syntyy taiteen ehdoilla ja se myydään kaupallisuuden ehdoilla.
Kilpailulainsäädännön ongelma on siinä, että se ei sisällä mitään suojamekanismia sellaiselle ilmiölle, jossa vastoin perusoletusta tekijä on valmis tekemään työtä sisällön hyväksi kokonaan tai pääosin ilman korvausta. Arkkitehtuuri syntyy suurelta osin näin - korvaus määräytyy kilpailulainsäädännön periaatteiden mukaisesti teknisen minimisuorituksen mukaan, ja varsinaisen luovan panoksen arkkitehti lahjoittaa prosessiin.
Arkkitehdin työssä kuitenkin on yleensä aina myös tilaaja ja tekninen sisältö, ja niiden myötä edes joku korvaustaso. Kirjailijat ja kuvataiteilijat sen sijaan tekevät työtä usein puhtaalla riskillä ilman tilausta. Jos joku hengentuote sitten yltää markkinoille asti, on oikein, että sen tuotosta suhteellisen suuri osa kuuluu tekijälle. Ainoa peruste, jonka varassa tekijä voi neuvotella kiinnostavan "tuotteensa" hinnasta, on tekijänoikeus. Tekijänoikeuden suojaaminen on ensiarvoisen tärkeätä, koska sillä suojataan "ihmisen aattehen hengen ankara laulu" - ja se laulu, kuten tunnettua, on ylitse muiden.
Tästä syystä tekijänoikeudet kuuluvat opetusministeriölle. Luovan toiminnan rinnastaminen tuotantoon tai teollisuuteen on osoitus siitä, että nykyaikana ei eroteta ilmiöiden luonnetta ja ominaisuuksia, vaan kaikki ihmisen toiminta nähdään yksipuolisesti talouden kautta jonkinlaisena simppelinä tuotanto- ja kulutusasiana. Markkinaohjausta on tarpeetonta enempää kokeilla, koska tiedetään jo tarpeeksi hyvin, että se linja johtaa saippuasarjoihin ja tositeeveeseen eikä siitä paremmaksi nouse.
Jos heikennetään tekijänoikeutta ja vahvistetaan hintakilpailua, niin ollaan pian tilanteessa, jossa joudumme lukemaan kirjoja, jotka perustuvat halvimpaan tarjoukseen 300- sivuisen ihmissuhderomaanin kirjoittamisesta. Arkkitehtuurissahan periaate on jo tämä, ja siihen on tietoisesti lainsäädännöllä pyritty. Häntä heiluttaa koiraa - vaan eihän sitä huomaa, ellei itse hetkeksi pysähdy ja katso ympärilleen.
Sampo Honkala
On syytä muistaa, että tekijänoikeudet ovat perimmiltään nimenomaan ihmisen ja tekijän oikeuksia. Juuri tällaisina niitä tuleekin puolustaa - ja opetusministeriö on asian oikein oivaltanut. Suuri osa taiteilijoista ja luovan työn tekijöistä ei tee lähtökohtaisesti teoksiaan kuukausipalkalla, vaan saa "palkkansa" tekijänoikeuskorvauksina teostensa käytöstä. Tämä ansaintalogiikka on täysin erilainen kuin normaalin palkansaajan.
Jos joku haluaa antaa työsuhteessa toimiessaan teoksensa tai luovan työnsä työnantajansa käyttöön ja omistukseen, ei siinä ole mitään vikaa ja asiasta voidaan nykyiselläänkin sopia. Joillakin aloilla tämä onkin varsin luontevaa ja ymmärrettävää. Tästä ei kuitenkaan pidä tehdä yleispätevää käytäntöä, johon annettaisiin automaattinen oikeus lainsäädäntöteitse.
(Sinänsä tuntuu aika epäreilulta ajatukselta, että työsuhteessa toimiva valokuvaaja ottaa loistavan uutiskuvan, joka ostetaan kaikkiin maailman medioihin ja kuvaa käytetään vuosikaudet lukemattomissa eri yhteyksissä. Koska työsuhdetekijänoikeuden kautta kuva on työnantajan omaisuutta, tämä laskuttaa luonnollisesti jokaisesta julkaisukerrasta, mutta kuvaaja ei hyödy tästä mitenkään - ehkä hänen nimeään ei edes mainita kuvan julkaisemisen yhteydessä.)
Mitä tulee kopiosuojauksiin, niistä olisi alun alkaenkin pitänyt säätää ihan muualla kuin tekijänoikeuslaissa - tekijänoikeuksista siinä ei varsinaisesti ole kysymys. Huvittavaa sinänsä, että kopiosuojauksista tuntuu tulleen koko uuden tekijänoikeuslain populistisin ja hiertävin kysymys, vaikka koko asia on jokseenkin merkityksetön. Suomessa on julkaistu kaiken kaikkiaan täysin merkityksetön määrä kopiosuojattuja äänitteitä.
Opetusministeriö joutui tekijänoikeuslakia valmistellessaan varsin monensuuntaisten ristipaineiden alle. Kaikessa ei voitu onnistua täydellisesti, mutta laki ottaa nykyisellään hyvin huomioon tekijän ja tekijän oikeudet. Tämä on tärkeintä. Sen vuoksi tekijänoikeusasioiden hoito on jatkossakin syytä säilyttää opetusministeriössä.
Tämmöinen ei ole sallittua:
tämä laskuttaa luonnollisesti jokaisesta julkaisukerrasta, mutta kuvaaja ei hyödy tästä mitenkään - ehkä hänen nimeään ei edes mainita kuvan julkaisemisen yhteydessä.
Tekijänoikeus tältä osin säilyy, Tekijä on mainittava. Myöskään tuunaus ei ole sallittua muulle kuin tekijälle itselleen ilman lupaa.
"Mitä tulee kopiosuojauksiin, niistä olisi alun alkaenkin pitänyt säätää ihan muualla kuin tekijänoikeuslaissa - tekijänoikeuksista siinä ei varsinaisesti ole kysymys. Huvittavaa sinänsä, että kopiosuojauksista tuntuu tulleen koko uuden tekijänoikeuslain populistisin ja hiertävin kysymys, vaikka koko asia on jokseenkin merkityksetön. Suomessa on julkaistu kaiken kaikkiaan täysin merkityksetön määrä kopiosuojattuja äänitteitä."
Kysymys musiikin kopioimisesta on toki täysin triviaali, mm. siksi että tähän on käytännössä mahdotonta puuttua lainsäädännöllä. Kysymys teoksen jatkokäytön säätelystä sen sijaan ei ole, ja kopiosuojaus liittyy tähän.
Jokaikinen tietokoneohjelma on teos, jonka immateriaalioikeuksista säädetään tekijänoikeuslailla. Lähes jokaikinen uusi laite kännykästä autoon, pesukoneesta DVD-soittimeen sisältää tietokoneen. Ja siinä tietokoneessa on tekijänoikeuden alaista ohjelmistoa. Jos säveltäjä voi määrätä teoksensa käytöstä, niin tuleeko autonvalmistajan voida vastaavasti määrätä siitä miten autoa saa käyttää?
Ongelma siinä kopiontisuojauksen suojauspykälässä (huoh) on kaksijakoinen. Toisaalta niin kuin mikä tahansa luokattoman huono lainsäädäntö, se siirtää valtaa niille joilla on varaa maksaa lakimiehille sen loputtomista tulkinnoista. Toisaalta koska mikä tahansa ohjelmanpätkä voidaan määritellä "tehokkaaksi kopiosuojaukseksi", koska se ei tarkoita yhtään mitään, sitä voidaan käyttää minkä tahansa käytön kieltämiseen.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa kirjoitinvalmistaja kielsi kilpailevien mustekasettien käytön omissa laitteissaan, temppu tehtiin määrittelemällä kirjoitinta ohjaava ohjelma kopiontisuojaukseksi. Rajana on vain lakimiesten mielikuvitus.
Ei edes kissa elä kiitoksella! Eikä taiteilija, joka nauttii teostensa tekijänoikeussuojasta elä ellei joku julkaise niitä. Musiikin julkaisijana toimivat levy-yhtiöt, joiden sisällä usein toimii myös kustannusyhtiöt, jotka tekevät taiteilijan kanssa aina kirjallisen sopimuksen kustannusoikeuksista, joka tarkoitta sitä, että kustantaja pyrkii kaikin mahdollisin keinoin levittämään teosta maailmalla siten, että se tuottaisi oikeuksienomistajille rahallista hyötyä mahdollisimman paljon. Näin taiteilija luovuttaa teoksensa tekijänoikeudellisesta tuotosta esim 1/3 osan kustantajalle. Homma toimii hyvin! Tämän mallin mukaan voisivat toimia myös mediayrittäjät. Ongelma on siinä, että sana KUSTANTAJA on musiikkikustannustoiminnassa ihan eri asia kuin esim. kirjallisuudessa. Kehoittaisin päättäjiä tutkimaan asiaa, sillä tästä eivät eivät edes kaikki lakiasioiden tuntijat ole tietoisia. Musiikkibisneksen tekijä/kustantaja formaattia voisi soveltaa ilman riitoja myös mediabisneksessä ja kaikilla olisi leipää tiedossa -taiteilijoillakin.
En ymmärrä kuin sen että mitkä pitää olla kuluttajan oikeudet eli minun. Tähän kokonaisuuteen liittyy niin moni taho että lopputuleman tasapainoisuuteen olisi tarvittu ja tarvitaisiin edelleen muutama ns Viisas Nainen Tai Mies.
Tekijänoikeuslain käsittely pari vuotta sitten osoitti että ministeriöstä (OPM) ao kasaumaa ei löytynyt, uusia kykyjä ei sinne ole tullut, joten se siitä. Huolestuttavan vähän löytyi ns 200 viisaan joukosta sellaista henkilöä joka olisi ymmärtänyt kokonaisuudesta edes jotain punaista lankaa. Siispä kansalaisten kannalta edunvalvonta meni päin ns "kauniimman kansalaisen ei sitä edustavaa puolta". Kansalaisen näkökulmasta pitemmän päälle hyötyjinä ovat suuremmat yritykset. Lain kokonaisuudesta löytyy yksityiskohtia joihin useampi osapuoli on tyytymätön. Arvosanaa ei kannata edes ajatella.
Tarinan opetus. Koska ei löydy päättäjistä pyyteettömästi tasapuolisuutta niin homma täytyy hoitaa niin että kaikki osapuolet pääsevät vetämään surutta omaan pesään päin. Niinpä on tarkoituksenmukaista antaa mahdollisuus seuraavalle eli superministeriölle.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 17 kommenttia