Kimmo Hakola

Musiikkitalo on kansallinen missio

Töölönlahdelle rakennettava Musiikkitalo on kansallisesti ja myös kansainvälisesti niin merkittävä hanke, että sitä ei saa vaarantaa. Musiikkitalo tulee vahvalla ja vireällä toiminnallaan lisäämään musiikin ja yleensäkin kulttuurielämän merkitystä yhteiskunnassamme.

Musiikkitalo nostaa suomalaisen musiikkiosaamisen ja musiikin elämyksellisyyden aivan uudelle tasolle. Talolla on vahva, keskeinen rooli rakennettaessa huomispäivän suomalaista henkistä hyvinvointia.

Musiikkitalon pääurakasta päätettiin keväällä järjestää uusi kilpailu, koska järjestetyssä kilpailussa ei saatu yhtään hyväksyttävää tarjousta. Urakkamuoto päätettiin muuttaa uudessa kilpailussa projektinjohtourakaksi. Uuteen kilpailuun ilmoittautui kahdeksan urakoitsijaa, joilta kaikilta pyydettiin tarjous. Tarjouksen jätti määräaikaan mennessä ainoastaan yksi urakoitsija, joka on Kampin keskuksen rakentanut SRV Oy. Musiikkitalon hallitus käsittelee tilannetta tänään.

Tällä hetkellä Musiikkitalon tontilla ovat käynnissä huoltotunneliurakka ja pohjarakennusurakka. Huoltotunneliurakka valmistuu tammikuun lopussa 2008 ja pohjarakennusurakka toukokuun puolivälissä. Tämän jälkeen olisi päästävä tositoimiin, sillä jo nyt ollaan myöhässä alkuperäisestä aikataulusta.

Jos tänään päätetään olla hyväksymättä urakoitsijan tarjous, syntyy pelottava tilanne. On mahdollista, että Yleisradio harkitsee vetäytymistä talon rahoittamisesta. Tämä olisi Radion sinfoniaorkesterin kannalta vaikea päätös.

Hanketta on ehdotettu siirrettäväksi vuodella eteenpäin parempia aikoja toivoen. Voi olla, että rakentamisessa koittaa jossakin vaiheessa hiljainen kausi, mutta en laskisi suuren taantuman varaan. Mikään tässä maailmassa ei näytä oikein enää menevän totuttuun tapaan.

Mielestäni Musiikkitalo tulee rakentaa alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Talon kanssa on jahkailtu jo riittämiin. Jos Yleisradio vetäytyy, on valtion ja Helsingin kaupungin satsattava hankkeeseen enemmän. En usko sponsorirahan voimaan julkisten rakennusten betonirakenteissa.

Mitä olemme oppineet tästä kaikesta? Uskoakseni sen, että julkisten rakennusten suunnittelu- ja toteutusmallia täytyy uudistaa. On vanhanaikaista odottaa toiveikkaana piirustusten kanssa urakkatarjouksia varsinkin tilanteessa, jossa vallitsevat rakentajan markkinat. On myös jotenkin outoa olettaa, että joku tekisi urakasta markkinahintoja alhaisemman tarjouksen.

Mielestäni on tärkeää valita urakoitsija, jonka kanssa oikeasti halutaan tehdä yhteistyötä, ja ottaa urakoitsija mukaan suunnitteluun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Näin urakoitsija on astetta sitoutuneempi ja sitoutetumpi hankkeeseen, ja projektissa voidaan urakoitsijan tietämyksen turvin välttyä monelta hankalalta ja kalliilta vaiheelta.

Musiikkielämämme on päivittäin esillä kansainvälisissä yhteyksissä musiikin suurvaltana. Muusikkomme kehuvat kilvan ulkomaisessa mediassa, kuinka hieno maa Suomi on ja kuinka hyvä täällä on elää. Eivätkö muusikkomme ole jo vihdoin ansainneet arvoisensa työskentelyolosuhteet? Nyt on päättäjien aika rakentaa puitteet, sisältö on jo huippukunnossa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Laajentaisin tuon "rakennettava alkuperäisen suunnitelman mukaan" nimenomaan niin, että kaikesta karsintasuunnittelusta luovuttaisiin (ts. auditorio rakennettaisiin, samoin yleisöparvet jne.) ja hölmöily rakennuksen ja sen pintamateriaalien (ja samalla arkkitehtuurin) karsimisella lopetettaisiin. Talo maksaa joka tapauksessa paljon, ja olisi varmaan ihan mukavaa kaikille, jos sen valmistuttua siitä jäisi jotakin kouriintuntuvaa jälkipolville, eikä sellainen torso joita karsintasuunnittelu (lue: väärässä paikassa säästäminen) tuottaa. Kaiken voi arkkitehtuurissa pilata pienillä nyanssien muutoksilla jotta säästetään kuuluisa 5%. Sillä ei saa tyypillisesti vastaavasti 5% vähemmän vaan epäyhtenäisen kokonaisuuden jonka tason nostaminen alunperin tarkoitetulle tasolle ei maksa myöskään se 5% vaan monta kertaa enemmän (riippuen siitä missä on säästetty). Muutokset ovat siis myös pysyviä eikä niitä käytännössä voida/pystytä myöhemmin kaduttaessa palauttaa alkuperäisten suunnitelmien mukaisiksi. En väitä etteikö karsintasuunnittelua olisi Musiikkitalon suhteen tehty ammattitaitoisesti (varmasti on tehty), mutta lähtökohta että sellaista tehdään muuttamalla auditorio lämpiöksi koska auditorion sisustus ja tekniikka maksavat paljon on järjetöntä (ja se vika on siis siinä että karsintasuunnitteluun yleensä mennään). Voihan sen auditorion kalustaa halvemminkin (tai kokonaisuudessaan myöhemmin) jos se pikainen säästäminen aivan välttämätöntä on. Esimerkki karsintasuunnittelun ihanuudesta parhaimmillaan löytyy esimerkiksi arkkitehti Richard Meierin kirjasta "Building the Getty", jossa hän kuvailee kuinka rakennuksen muutaman prosentin pienentäminen (5-10%) kustannusten karsimiseksi nosti rakennuksen kokonaiskustannuksia todellisuudessa suunnilleen saman verran eikä suinkaan laskenut niitä. Poliittiset (leikkaus-)päätökset eivät sovellu rakentamiseen (säästäkää jostakin 5% nyt vaan... kyllä te osaatte).
Töölönlahden rannalla, Mannerheimintien varrella on tälle ns. "korkeakulttuurin musiikille" jo olemassa ihan hyvä talo, joka toimii tällä hetkellä säästöliekillä. Olisi aika satsata sellaiseen 1000-3000 hlön konserttitaloon jolla Helsingin ns. "kevyen musiikin" tarjonta saataisiin vihdoin ja viimein kansainväliselle tasolle.
Talo voi olla tärkeä, mutta paikka on väärä. Vanhat tallit olisi pitänyt peruskorjata. Niihin olisi voinut sijoittaa poliisin löytötavaratoimiston ja keskustakirjaston. Vielä olisi jäänyt esiintymis- ja näyttelytilaa. Jostain syystä Teknillisen korkeakoulun tai Tiedekeskus Heurekan saa häätää naapurikuntiin, mutta musiikin opiskelijoiden on saatava temppelinsä ihan keskustaan, vaikka se ei sinne mahdu. Kun se nyt kuitenkin sinne tehdään, ei kuluissa kannata säästää. Sehän menee veronmaksajien piikkiin. Ehdotan, että sen seinät kullataan. Onhan tunnettua, että kultainen huilu soi parhaiten, ja kunnon kaiutinjohdotkin pitää tehdä kullasta.
Konserrtitalosta ulkoilmakonserttitalo. Unohtakaa eriöt, lämpiöt ja akustiikka. Kuvottava rakennusmonttu täyteen ja siihen rock'n roll konserttitalo. Ei tarvita seiniä, YLE:n rahoitusta eikä sponsoreita. Viuluniekat ja muut pelimannit soittakoon Finlandia huussissa.
Viimeinen isänmaallisiin tunteisiin vetoava kansallishanke oli Kansallis-Osake-Pankin kansallisanti, jonka Outokummun entinen johtaja, KOP:n pääjohtaja Pertti Voutilainen sai aikaan. Mainoksessa oli kaivettu kaikki suomettarelaisuuden hyvät ominaisuudet sekä itsenäisyyden ajan vaikeudet. Myöhemmin samanhenkisen mainoksen Venäjällä teki Volgan autotehdas, jossa oli mustavalkoista kuvaa miltei Venäjän kelirikosta ja tekstinä oli: vuosien ja teiden testaama. On jokseenkin mielenkiintoinen diskussi väittää (länsi)eurooppalaist City:n ja metropolin hankkeita kansallisiksi hankkeiksi, koska metropoli merkitsee aina menestystä markkinavoimien ehdoilla, kun taas maakunnat tarvitsevat toisiaan ja pääkaupunkiseutua isänmaallisessa solidaarisuuden hengessä. Pääkaupungin musiikkitalo, ooppera jne., joista sokea Reetta tai Pihtiputaan mummo eivät koe hyötyvänsä yhtä paljoa kuin esimerkiksi kansaneläkelaitoksesta, terveyskeskuksen valtioavuista tai Yleisaradiosta, on vaikea perustella isänmaallisuusretoriikalla, koska esimerkiksi Helsingin Sanomien retoriikka on aina viritetty oman kunnan eduksi niin, että pääkaupunki edustaa edistystä kaikessa ja eräänlainen länsieurooppalaisuuden satelliitti muuten henkisesti hieman jälkijättöisessä maassa. Helsingin Sanomien kulttuuritoimitus voisi tarjota massiivista tulitukea sivuillaan musiikkitalon rahoituksen turvaamiseksi, koska Yleisradio on vihdoinkin havahtunut ja on alkanut laskea digitalisointiin huvenneet rahansa tarkemmin. Pääkaupunkiseudun kulttuuri-infrastruktuuri ja ranskalaisille koko maata varten digitalisoinnista maksettavat menot kilpailevat keskenään: seiniä vai tietoliikennettä. Uskoisin, että tilanteessa, missä Helsingin Sanomia myydään pätkissä jopa 50% alennuksella, ei sekään uskalla rajattomasti ryhtyä revittelemään musiikkitalon puolesta, joka ymmärretään kunnalliskustannuksiksi tilanteessa, missä Tehyn lakko aikaan saa kunnallisveroprosentin nousun.
Mitään talleja paikalla ei ole koskaan ollut vaan VR:n tavaramakasiinirakennus.
Tekesin "kulttuuriteollisuuteen" ja peleihin suunnatut kymmenet miljoonat voisi vallan hyvin sijoittaa konserttitaloon.
Fakta on se, että 99%:lle suomalaisista musiikkitalolla ei ole mitään merkitystä. Todennäköisesti tästä enemmistöstä suurinosa pitää koko musiikkitalon rakentamista rahanhaaskauksena ja eliitin harrastusten tukemisena. Tämän takia talolla ei ole mitään tekemistä suomalaisen henkisen hyvinvoinnin rakentamisessa. Päinvastoin.
..olen ehdotomman musiikin ystävä, joskus olen käynyt jopa oopperassa, musiikki soi kotonani aina.. Mutta ,Musiikki talo on idioottimaisen merkittävällä paikalla. Ylen kieltäytyminen maksumiehenä olosta on järkevää ja ihan oikein! Musiikki talo johonkin muuhun kaupunginosaan, millä saadaan elävöitettyä aluetta jne. Töölön lahti on kuin jokin sosialistisen maan Valtion laitosten mauseleumi. ps. Nokia omistaa tai on lahjoittanut USA:han kolmeen musiikki taloon rahat..jotta "consumer" olisi huomioinut Nokia hyvät eleet....toista se on suomessa, meillähän jokainen yritys maksaa niin paljon veroa ,että mitään ei tarvitse enää tehdä........ Arkkitehti kilpailu: mitä tehdään eduskuntatalon eteen kaivettuun monttuun!! Siis ania joka tulee maksavaksi vuoksrakaiseksi on Yleisradio.......voi hyvä helv..... Oliko tämä hanke kokoomuksen ex. suurruhtinas ,keisarinna,puhenainen, ....piip, idea?..
Saamattomuuden patsas on parempi kuin säästötalo jälkipolvien kiusaksi.
Rakennetaan toki. Eika siihen YLEa tarvita. Hyva niin. Eihan kiinteistojen omistaminen kuulu YLEn ydinbisnekseen. Yritysmaailmassakin kaytanto on se, etta yritykset myyvat omistamansa paakonttorit ja siirtyvat samojen tilojen vuokralaisiksi "sell-and-lease-back" sopimuksilla. Miksei myos Ylen pitaisi menetella juuri nain. Ylen syyt vetaytymiseen eivat varmaankaan ole yllaolevan ymmartaminen, mutta lopputulos on kaytannossa sama. Ne, jotka kiinteistobisneksen hallitsevat, pitakoot huolen siita. Ylen rajalliset paaomat eivat sitoudu kiinteistoon. Ja a mika tarkeinta, RSO soittaa noissa tiloissa. Vuokralaisena. Big deal?
Mitä olemme oppineet tästä kaikesta? Uskoakseni sen, että julkisten rakennusten suunnittelu- ja toteutusmallia täytyy uudistaa. On vanhanaikaista odottaa toiveikkaana piirustusten kanssa urakkatarjouksia varsinkin tilanteessa, jossa vallitsevat rakentajan markkinat. On myös jotenkin outoa olettaa, että joku tekisi urakasta markkinahintoja alhaisemman tarjouksen. Muistista nousee Tampereen kaupungin ratkaisu Metson kirjastotalon rakentamisessa. Kustannustilannevaiheessa urakkalaskelmien aikaan kaupunki päätti urakoida koko hankkeen kaupungin omana työnä omilla työntekijöillään. Kustannusarviossa pysyttiin. Ihmetellä tietenkin täytyy, ettei Suomen yhdestä merkittävimmästä rakennuskohteesta tule kuin yksi tarjous. Kertookoo se vain urakoitsijoiden täystyöllisyydestä? Mielestäni on tärkeää valita urakoitsija, jonka kanssa oikeasti halutaan tehdä yhteistyötä, ja ottaa urakoitsija mukaan suunnitteluun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Näin urakoitsija on astetta sitoutuneempi ja sitoutetumpi hankkeeseen, ja projektissa voidaan urakoitsijan tietämyksen turvin välttyä monelta hankalalta ja kalliilta vaiheelta. Urakoitsijoiden epävarmuus voi näkyä tarjouksen korkeana hintana. Jos rakennusmenetelmät ja ratkaisut eivät ole tuttuja, hintaa pannaan sen verran, että jonkun vaiheen voi korjata useampaan kertaan. Urakoitsija luultavasti haluaisi usein muokata suunnitelmia tuntemilleen työtavoille, senkin vuoksi useat uudet ratkaisut voivat jäädä tekemättä. Urakoitsija tarvitsee aina valmiit suunnitelmat, joiden pohjalta tarjous lasketaan. Jos suunnitelmat ovat luonnosmaisia, tarkkoja summia ei saada. Suurissa ja merkittävässä ja pitkiksi tiedetyissä rakennushankkeissa loppusummiin pitää tietenkin tehdä normaalit indeksikorotukset ja huomata, että nykytilanteessa koko rakentamisen kentällä kustannukset ovat nousseet yleistä kustannustasoa nopeammin.
JAK: Fakta on se, että 99%:lle suomalaisista musiikkitalolla ei ole mitään merkitystä. - Tällaista kukaan on tuskin väittänytkään. Koska musiikkitaloa niin kuin ei oopperaakaan tai Finlandia talon vääntyileviä seinälevyjä ei voi perustella, on ne saatava kansalliseksi lähetystehtäväksi. Veronmaksaja ei kykene arvostelemaan oikein taidetta.
Kyseessä on subventoiduin kulttuurimuoto jo nyt, joka ei eläisi ilman tekohengitystä kovinkaan pitkään. Pitäisikö rahat satsata elävään kulttuuriin mielummin? Entä kulttuuri kaikkivoipana hyvinvoinnin tekijänä, pitäisikö myyttiä edes vähän haastaa?
Kyllä URHEILU on subventoiduin kulttuurimuoto. Lisäksi pelkkää sirkushuvia!
Minua epäilyttää koko musiikkitalohankkeessa eniten keskittämis- ja keskusjohtoisuus. Tunnettu tosiasia on, että organisaatiokoon kasvaessa kasvaa myös sen byrokratia. Lisäksi on näemmä vieläpä niinkin, että joidenkin kriittisten pisteiden jälkeen byrokratia ottaa evoluutiohyppyjä, kasvaa suhteessa enemmän kuin muu organisaatio. Tämän opin kauan sitten, tuoreena opiskelijana. Kerta toisensa jälkeen olen törmännyt samaan ilmiöön, silloinkin kun institutionaalisia yhdistämisiä on perusteltu byrokratian pienentämisellä. En ole vakuuttunut väitteistä, joiden mukaan useiden eri tahojen rahoittama ja omistama, liki kaiken taidemusiikkitoiminnan saman katon alle vetämä Musiikkitalo olisi likikään paras ratkaisu Helsingin seudun saliongelmaan/-miin. Näyttöä suurhankkeen eduista ei ole osoitettu vertailevilla tutkimuksilla. Taustalla näyttää olevan pelkkä 1900-luvun jälkipuolen usko siihen, että keskittäminen ja suurorganisaatiot kannattavat. Tehköön Yle RSO:lle kunnon RSO-salin, joka on akustisesti huippuluokkaa ja teknisesti ajan tasalla. Tähän valtiovallan tuki olisi myös asiaa. Tehköön Sibelius-Akatemia omat salinsa omiin rakennuksiinsa. Jos niitä tarvitsee. Jos Helsingin kaupunki kaipaa HKO:lle salia, niin siittä vain: rakentakaa vapaasti. Mutta älkää löperrelkö "kansallisesta edusta" tms. yhteishyvästä. Yksinkertaisesti: pitkällä tähtäimellä (esim. 50 vuotta, mikä ei edes ole kovin pitkä aika) tulisi kansantaloudellisesti halvemmaksi upottaa RSO-sali Ylen infrastruktuuriin kuin upottaa varoja - pahimmassa tapauksessa, kuten nyt näyttää - jatkuvaan vuokratoimintaan. Toivottavasti eduskunta on asiassa valpas! tapioneva kirjoitti: "On jokseenkin mielenkiintoinen diskussi väittää (länsi)eurooppalaist City:n ja metropolin hankkeita kansallisiksi hankkeiksi, koska metropoli merkitsee aina menestystä markkinavoimien ehdoilla, kun taas maakunnat tarvitsevat toisiaan ja pääkaupunkiseutua isänmaallisessa solidaarisuuden hengessä." Keskusjohtoisissa euromaissa, kuten Ranskassa ja Suomessa, ns. kansallisilla voimavaroilla on ikävä taipumus ajopuun lailla ajautua yhteen nippuun. Meillä: Mannerheimintien varteen. Se tuskin on kansallinen etu. Kimmo Hakola kirjoitti: "Musiikkitalo tulee vahvalla ja vireällä toiminnallaan lisäämään musiikin ja yleensäkin kulttuurielämän merkitystä yhteiskunnassamme." Kahvinporoistako sinä sen katsoit?
En kylläkään ymmärrä, että tässä olisi kysymys kansallisesta missiosta. Taloudellisesti edullisempaan tulokseen olisi päästy, kun Finlandiatalon konserttisali olisi saneerattu hyvään akustiseen kuntoon. Yhtäkkiä ei nyt tule mieleen pääkaupunkia, jossa on kolme musiikkitaloa kilometrin matkalla. Ainoa instituutio, joka tarvitsee hyvät tilat on Siba, jonka notkuu nyt eduskunnan vieressä. Olisi järkevää rakentaa musiikkitalon sijasta Sibelius-Akatemialle toimitilat. Näin hintaa saataisiin merkittävästi alemmaksi ja tehtäisiin todellinen kulttuuriteko musiikinkoulutuksessa.
Jaa, että pitäisikö kulttuuriraha paasata kulttuuriin vai rakennusarkkitehtuuriin....
Korkea(?)kulttuuri on toki kallis harrastus, eivätkä juntit eivät ole siitä koskaan suuresti piitanneet. Punaniskoille touhu on pelkkää ökyrikkainen keekoilijoiden teatteria missä saa osoittaa ylemmyyttään, kansan kustannuksella. Ovat osin oikeassa. Onhan funktionalismissaan epäonistunut sankariarkkitehdin tekele tästä mainio näyte. Eikä sen uudelleen verhoaminen samalla epäsopivalla materiaalilla, keekoilijoiden vaatimuksesta, veronmaksajien rahoilla, muuta kuin vahvista kuvaa. Mutta on Suomessa paljon ihmisiä jotka oikeasti nauttivat tästäkin musiikin lajista ja ilman taka-ajatuksia. Olen yksi heistä. Vaikka talon sijainti on kähminnän seurausta ja typeryydessään omaa luokkaansa, niin olisi silti todella noloa jos talon laadusta ja toiminnallisuudesta nyt tingittäisiin. Projekti kuitenkin tökkii, joten mitä neuvoksi. Ihan ensimmäiseksi pitää selvittää miten laskelmat ovat voineet mennä näin pahasti metsään. Onko kyseessä silkka ammattitaidottomuus, jolloin karvainen kädenpuristus ja lapion varteen, on sopiva rangaistus syyllisille. Vain onko kyseessä saunaporukoiden kikkailu. Onko keikka paketoitu niin, että vain yksi saunakeverista kykeni tekemään tarjouksen urakasta. Jos niin syylliset pitää kaivaa esiin ja panna syytettyjen penkille ja urakka paketoitakoon sellaiseksi että se on mahdollista toteuttaa myös päivänvalossa. Kyllä suomessa tekijöitä riittää. Kun tehokkuuspuoli on kunnossa, niin rahoituksen organisoijaksi sopisi Lilius-säätiö. Tälle pitää suoda mahdollisuus korvata A.Aallon flopin ja viimeisimmän marmorifarssin aiheuttamat moraaliset, esteettiset, käytännölliset ja rahalliset vahingot. Ehkä kansan keskuudesta jopa hälvenisi se vahva näkemys, että tämäkin suku koostuu lähinnä paskantärkeistä ja hyvin saunoneista pummeista. En gong till! VPK
Kimmo Hakola kirjoittaa "Musiikkitalo nostaa suomalaisen musiikkiosaamisen ja musiikin elämyksellisyyden aivan uudelle tasolle. Talolla on vahva, keskeinen rooli rakennettaessa huomispäivän suomalaista henkistä hyvinvointia." Haluan substanssitakuun. Kuka takaa, että rakentamalla kotimaan kalleimmalle tonttimaalle musiikkiteollisuuden tuotantotilat, "suomalaisen musiikkiosaaminen ja musiikin elämyksellisyys nousee aivan uudelle tasolle"? En usko talonrakennuksen olevan ratkaisu musiikkiteollisuuden substanssipulaan. Varsinkaan siksi en tähän usko, koska viime vuosien parhaimmat näytöt musiikkiteollisuuden substanssiosaamisesta on annettu kevyen musiikin rintamalla.
Ei tainnut Hakola puhua "musiikkiteollisuudesta" eli viihteestä. Siinähän on kyse sirkushuveista kansalle. Sitä saatiin muinoin rappeutuvassa Roomassa eikä sitä tainnut puuttua myöskään 30-luvun Saksasta. Bushin USA:ta nyt puhumattakaan. Kyllä taidemusiikin elämyksellisyys nousee, kun muusikot kuulevat toisensa lavalla ja yleisö kuulee mitä pitäisi kuulla eli mitä säveltäjä on paratituuriin kirjoittanut. Aallon suunnittelemat seinät eivät tätä mahdollisuutta oikein anna. Lauri Gröhn metasäveltäjä, Nauvo
Samaa musiikkiteollisuutta ovat, väittääpä kuka mitäkin väittää. Ymmärrän toki, että tiukkaa tekee ja koville ottaa, kun akateemiselle taiteen harjoittajalle puetaan teollisuuden haalarit ylle, mutta tosiasiallisesti "taidemusiikki" on samaa musiikkiteollisuutta kuin muukin populaarimusiikki. Jaottelu taiteeksi ja muuksi on musiikin ollessa kyseessä keinotekoista ja ylimielistä.
Kevyen puolen musiikkituotantoa voi toki sanoa musiikkiteollisuudeksi. Kliseet ("standardit") myyvät parhaiten ja markkinointiin kuluu merkittävä osa tuotosta. Musiikkia sävelletään ja esitetään ja kuunnellaan. Olisi kiva, jos säveltäjä saisi oikeasti kuulla mitä on säveltänyt. Olisi kiva jos muusikot kuulisivat mitä soittavat. Ja etenkin olisi kiva jos kuulijat saisivat täyden musiikkinautinnon. Nyt tämä ei täysin ole mahdollista Hesassa. Siksi tarvitaan OIKEA musiikkitalo eikä vain rappeutuvia seiniä. Luonnollisesti musiikkiteollisuuden kaiutinväkeä edellinen ei kiinnosta.
Saksassa on tapana verhoilla restauroinnin kohteena oleva rakennus ja maalata kankaaseen ko. talon kuva. Nyt kannattaisi Suomen keskeisimmällä paikalla oleva monttu verhoilla ja piirtää siihen tulevan musiikkitalon kuva. Samalla näkisimme miltä se näyttäisi.
Olisi myös hauska saada tarkennusta, että onko Suomi tosiaan päivittäin esillä näissä kansainvälisissä yhteyksissä "musiikin suurvaltana" juuri klassisen- ja taidemusiikin ansiosta? Ja mitä nämä kansainväliset yhteydet oikein ovat??? Liekö ovat vaan apurahahakemuskliseistöä. Niin paljon on yhteiskunta klassista- ja taidemusiikkia tukenut, että nyt tämän musiikkigenren kyllä omalla voimallaan pitäisi pystyä rakentamaan itselleen omat esiintymistilat ja - rakennukset. Suomen yhteiskunnallisen kehityksen takia yhteiskunnan pitäisi ryhtyä tukemaan enemmän nyky- ja kevytmusiikkia. Muutamia kevyen keskisarjan bändejä ja esiintyjiä on jo saatu maailmalle, nyt tätä kehitystä pitäisi edelleen voimakkaasti tukea. Tämän yli 100 miljoonan euron Musiikkitalo- satsaus kun pystyttäisiin kohdentamaan kunnon kevyenmusiikin konserttiareenaan ja parempien harjoitteluolosuhteiden mahdollistamiseen nykymusiikille, olisi Suomella huomattavasti parempi kilpailuasetelma kansainvälisillä markkinoilla, sekä taloudellisesti että imagollisesti. Klassinen musiikki on satojavuosia vanhaa ajankuvaa, jolla silläkin on oma asemansa historiallisena osana, mutta se osa on hyvin hyvin marginaalinen nykyajanmaailmassa.
PP: Olisi myös hauska saada tarkennusta, että onko Suomi tosiaan päivittäin esillä näissä kansainvälisissä yhteyksissä "musiikin suurvaltana" juuri klassisen- ja taidemusiikin ansiosta? Ja mitä nämä kansainväliset yhteydet oikein ovat??? Liekö ovat vaan apurahahakemuskliseistöä. * Sibelius on tunnettu: Japanissa. Miten paljon hänen vanhojen sävellystensä varaan voi laskea. Jos ajatellaan tätä hetkeä niin varmaankin Nightwish ja vaikkapa Lordi mennevät etusijalle. * Yksi tapa tuottaa konserttitali on louhia se graniittiin. Näin maantienpohjaan tarvittavasta harmaagraniitista voidaan saada myös konserttisali. Kivien pinnan voi jättää epätasaiseksi, jolloin se hävittää tehokkaasti kaiut ja puhe sekä laulu ovat kuulutuina miltei sellaisia kuin puhuttuinakin. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kansantaiteenkeskus * Ehdottaisin, että tielaitos katselee jonkin graniittikallion, josta tarvitaan tieainesta ja louhii montun jättäen kuitenkin epätasaiset reunat monttuun konserttisalin seiniksi. Suomessa kaivautumista ei ole käytetty arkkitehtuurina muutoin kuin Temppeliaukion kirkossa http://www.helsinki360.fi/kirkot/temppeliaukio/temppeliaukion_kirkko.htm
Yksi uusimpia osin kallioon louhittuja rakennuksia on arkkitehti Juha Leiviskän suunnittelema Kulttuurikeskus Sandels Töölöntorilla. http://www.openhousehelsinki.fi/sandels.html Vanhemmista kohteista mieleen tulivat mm. Retretti, jossa konserttisali ja Lomakeskus Huhmarin Louhi. Temppeliaukion kirkon suunnittelijat Timo ja Tuomo Suomalainen käyttivät kiveä ja kalliota luovasti muissakin kohteissaan, esim. Espoonlahden kirkossa, Hotelli Mesikämmenessä Ähtärissä.
Voisiko joku sanoa sen ääneen? RUMA! Kuvat talosta eivät ole kovin lupaavia. Vaikuttaa b-luokan arkkitehtuurilta. Eikö siihen Kiasman viereen olisi voinut rakentaa toisenkin edes semi-tunnetun arkkitehdin tekeleen? Kerranhan tuo 200 vuodessa rakennetaan, pitääkö sitä juuri silloin havaita olevansa köyhä ja kipeä ja ennenkaikkea mauton ja typerä?
Kaikki olisi hyvin, ellei YLE:n johtaja sattuisi olemaan sivistymätön ja tekniikkaa sekä sen kehitystä ymmärtämätön rakastunut hölmö. Ei tarvitse muistaa m uuta kuin HD-television kohtalo. Sitä ei kuulemma tarvita. Eikä musiikkitaloa. Eikä muutakaan, missä Suomen tulisi ola kehityksen kärjessä.
Siitä montusta tulee hyvä karppilammikko Augsburgin malliin. Karppijuhlia voi pitää lähes ympäri vuoden. Eikä pimeässä häiritse peltinen keskentekoinen lännenvankkurinpuolikas. Sanomatalon rakennustelineillä voi kattaa osan monttua kun ne joskus puretaan. Yhden Huussin seinät taas pullistelee. Ei tarvita lisää keskenjääviä rotiskoita. Tällä on sinfoniaorkesteri jokaisessa kaupungissa. Ja niissä halpaa tonttimaata, työttömiä musiikinystäviä ja arkkitehtejä. Kannattaa muistaa että maailmassa on useita Hesaa isompia miljoonakaupunkeja joissa ei ole ainuttakaan.
"Kannattaa muistaa että maailmassa on useita Hesaa isompia miljoonakaupunkeja joissa ei ole ainuttakaan." Työtöntä musiikinystävää ja arkkitehtia? ;)

Kirjoita uusi kommentti

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja