Musiikkiväki riemuitsee Ylen päätöksestä

Tässä kehittyvien maakuntien Suomessa ovat kaikki uutiset olleet viime aikoina enemmän tai vähemmän ikäviä ja hämmentäviä. Onneksi saimme ennen lomakauden alkua yhden myönteisenkin uutisen: Musiikkitalo rakennetaan. Kulttuurin ystävät voivat huokaista helpotuksesta.

Musiikkitalon historiassa toivottavasti hälyttävimmät hetket koettiin viime syksynä, kun Yleisradio yllättäen ilmoitti harkitsevansa rakennushankkeesta vetäytymistä ja osuutensa myymistä. Siitä alkoi epävarmuuden kausi, jota kesti aina viime päiviin saakka.

Nyt kaikki osapuolet ovat ruodussa, Yleisradio on mukana, ja rakentamisessa päästään tositoimiin. Uusi Musiikkitalo on sopimuksen mukaan valmis viimeistään huhtikuun lopussa 2011. Pääsemmekö siis Helsingin kaupunginorkesterin johdolla juhlimaan vappua jo uuteen taloon?

Yleisradion tämänpäiväinen päätös jäädä Musiikkitalon omistajaksi on viisas. Tuskin vuokrakustannukset olisivat pitkällä tähtäimellä jääneet siedettäviksi, ja vuokralaisen asema päätöksenteossa on heikko. Nyt Musiikkitaloa kehitetään kaikkien käyttäjien kannalta tasa-arvoisesti.

Ylen hallituksen puheenjohtaja, professori Hannu Olkinuora on tosin julkisuudessa todennut, että kiinteistöjen omistaminen ei ole Yleisradion ydintoimintaa. Totta, mutta niin kauan kuin Yle omistaa Tohlopin ja Pasilan toimitilat, on Musiikkitalon omistusosuus Ylelle täysin luonteva ja looginen tapa hallita työtilojaan.

Radion sinfoniaorkesterin (RSO) kannalta uutinen on tärkeä. Nyt viimeistään on syytä lopettaa kuiskailut orkesterin lopettamisesta ja lapselliset ehdotukset orkesterin sulauttamisesta maakuntaorkestereihin. Yleisradio sitoutuu päätöksellään RSO:n kehittämiseen ja ennen kaikkea siihen, että orkesteritoiminta on keskeinen osa Yleisradion julkisen palvelun tehtävää.

Jos Yle ei olisi lähtenyt omistajaksi musiikkitaloon, olisi RSO joutunut eriarvoiseen ja epämääräiseen asemaan musiikkitalon käyttäjänä. Tavalliselle rivimuusikolle tilanne olisi ollut masentava. RSO:n muusikoiden kehnojen työolosuhteiden sietokykyä on pidetty yllä lupailemalla heille Pasilaan sijoittuvaa konserttisalia; tuon hankkeen kariuduttua alettiin hehkuttaa uutta uljasta musiikkitaloa. Jos tämäkin toive olisi sammunut, olisivat muusikot ennen pitkää äänestäneet jaloillaan.

Mutta nyt ovat odotukset korkealla. Suomalaisessa orkesterisoitossa noustaan lähivuosina uudelle tasolle. Orkesterisoinnin kehitystyö saa uudet lähtökohdat. Kapellimestarit voivat ruveta suunnittelemaan konserttiohjelmistoja, joissa ei ensimmäisenä tarvitse ajatella akustiikan rajoituksia. Ei siis enää akustiikan vaatimaa liian voimakasta soittoa eikä muusikoiden nivelsärkyjä ja toistuvia kuulovaurioita.

Kaikki tulevat käyttäjät eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä. Sibelius-Akatemian opettajakunnassa ei kiljahdeltu riemusta, kun suuri auditoriosali päätettiin säästösyistä jättää pois lopullisesta suunnitelmasta. Suuren orkesteriharjoitussalin toimivuudessa piilee omat riskinsä. Sali tarvitaan, sillä talon sinfoniaorkesterit eivät voi harjoitella konserttisalissa yhtä aikaa. Jos harjoitussalin akustiikasta tulee tunkkainen ja raskas, ollaan Finlandia-talon jälkeen ajauduttu vaikeuksien kautta vaikeuksiin.

Jos on kuitenkin luottaminen akustiikan mestarin Yasuhisa Toyotan taitoihin, kokemukseen ja huippunäyttöihin, saamme Helsinkiin maailmanluokan musiikkitalon. Silloin voimme vihdoin sanoa, että musiikin suurvallan rakentajat ovat saaneet työlleen ansaitsemansa puitteet.